Tommaso Omobono Tenni, syntynyt 24. heinäkuuta 1905 Tirano, Italia - kuollut 30.6.1948 Bern, Sveitsi, oli merkittävä ja menestyksekäs italialainen kilpamoottoripyöräilijä aikakaudella ennen toista maailmansotaa. Hän saavutti Moto Guzzilla 47 voittoa vuosien 1933-1948 aikana, lukuisia Italian kansallisia mestaruuksia, ja tummanpuhuvan olemuksensa vuoksi lempinimen The Black Devil saanut Tenni oli vuonna 1937 ensimmäinen ei-brittiläinen Mansaaren TT-ajojen voittaja 250ksm- eli Lightweight-luokassa. Samana vuonna 1937 hän saavutti Sveitsin Bremgartenissa "kerrasta poikki"-periaatteella ajetussa Euroopan GP:ssä 250ksm-luokan EM-tittelin Moto Guzzillaan, ja uusi EM-tittelin 500ksm-luokassa vuonna 1947. Moottoripyörien ohella Tenni oli taitava kilpa-autoilija: vuonna 1936 hän saavutti Maserati 4CS 1500-autollaan kuuluisassa Mille Miglia-kilpailussa luokkavoiton ja yleiskilpailun 5. sijan.

Hän osallistui kesäkuun 1948 lopussa Bernin (Sveitsi) Circuit Bremgarten-radalla pidettyyn Bernin Grand Prix:iin (erillinen Sveitsin GP ajettiin vuosina 1948-1950 Genèvessä katuradalla), jossa hän kaatui Eymatt 2-mutkassa, suistui metsään, ja sai surmansa. Samassa mutkassa myös kuuluisa italialainen kilpa-autoilija Achille Varzi menehtyi muutamaa tuntia myöhemmin ulosajon seuraamuksiin. Mutka nimettiin tapahtuman vuoksi uudelleen Tenni-mutkaksi, ja Bernin keskustan tuntumassa sen luoteispuolella sijainneella Bremgartenin puistoradalla ajettiin kilpaa vuoteen 1954 asti. Sveitsi kielsi moottoriajoneuvojen ratakilpailut vuonna 1955 reaktiona Le Mansin suuronnettomuuteen, missä 84 ihmistä sai surmansa ja 120 loukkaantui (konsensus-arvio, virallista uhrilukua ei koskaan ilmoitettu), ja ratakilpailujen kieltoa jatkettiin muutamin poikkeuksin Sveitsin kansanäänestyksessä asiasta vuonna 2009. Monet moottoriurheilijat ovat valinneet Sveitsin kotipaikakseen, koska he eivät ratakilpailukiellon vuoksi voi harjoittaa ammattiaan Sveitsissä, eli ulkomailta saatujen tulojen verokohtelu on heille edullinen.

Ratojen ulkopuolella rauhallisena, anteliaana ja yksinkertaisena ihmisenä tunnettu Tenni oli kilpaillessaan erittäin taitava niin 2- kuin 4-pyöräisillä, eräs aikakautensa lahjakkaimmista kuljettajista, ja hän oli tunnettu periksi antamattomasta taistelutahdostaan. Esimerkiksi ensimmäinen TT-voitto vuonna 1937 tuli useista kilpailun aikana sattuneista vastoinkäymisistä huolimatta, ja silti huikean suurella marginaalilla toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneisiin brittikonkareihin nähden. Tumman olemuksensa, mustien ajovarusteidensa sekä "pirullisen" ajotyylinsä vuoksi Tenni sai Iso-Britanniassa lempinimen The Black Devil, mutta huippulahjakas, sinnikäs Tenni tunnettiin myös kilpapyöriensä värityksen vuoksi "punainen luoti"-nimellä, tai "tulisiipisenä kentaurina", taikka "kuolemaa halveksuvana miehenä" (Leif Snellman). Hänellä oli tapana ilmoittaa kilpailuvoitoistaan vaimolleen sähkeellä, joissa luki "Arrivato primo. Baci, Tenni" ("Tulin maaliin ensimmäisenä. Suukkoja, Tenni"). Moto Guzzi on valmistanut V2-moottorisesta V11 Le Mans-mallistaan "Tenni"-nimisen erikoismallin vuosille 2002-2003 juhlistaakseen erästä merkin suurista kilpakuljettajista, Treviso on nimennyt erään stadionin Tennin mukaan, ja hänen kotikaupungissaan Tiranossa on Tenni-katu. Menestyksensä ja periksi antamattoman kilpailutyylinsä vuoksi häntä pidetään aikakautensa kuuluisan suuren kilpa-autoilija Tazio Nuvolarin vastineena moottoripyöräkilpailuissa. Omobono-etunimi on sama kuin maailmankuululla viulunrakentaja Stradivarilla.

Ura

Omobono Tenni syntyi 24.7.1905 Italian Lombardia-maakunnan pohjoisosassa, aivan Sveitsin rajan tuntumassa sijaitsevassa Tiranossa köyhän maanviljelijäperheen vesana. Vuonna 1920 hän muutti perheen mukana Trevisoon, ja aloitti vain 15-vuotiaana oppimisen mp-mekaanikoksi Facchin-veljesten korjaamossa. Vuonna 1924, vielä 19-vuotiaana Tenni perusti oman mp-korjaamonsa, ja alkoi osallistua mp-kilpailuihin. Vuonna 1924 (ja uudelleen vuonna 1927) hän saavutti Postumiassa (myös Postojna tai Adelsberg, sillä kyseinen osa Sloveniasta kuului muinoin Itävallan-Saksan kaksoismonarkialle ja sittemmin Italialle aina toisen maailmansodan päättymiseen asti) ensimmäisen voittonsa GD 125-pyörällä (bolognalainen Fabbrica Italiana Motocicli GD, sittemmin Ghirardi & Dall`Oglio, viimein Ghirardi GD, oli 1920-luvulla tunnettu hyvistä moottoreistaan, mutta lopettaisi mp-valmistuksen 1931), ja päihitti niin tehdessään tuon ajan kuljettajasuuruuksia kuten Tazio Nuvolarin, Pietro Ghersin ja Guido Mentastin. On syytä huomioida, ettei Tennillä ollut tuolloin taloudellisia mahdollisuuksia ajaa kuin valikoituja kilpailuja. Myös muita voittoja ja kierrosaikaennätyksiä seurasi samaisella moottoripyörällä: muun muassa vuonna 1928 kolmas sija Genèvessä Circuit de Meyrin-radalla ajetussa Sveitsin GP:ssä, mikä samalla oli EM-osakilpailu, ja missä Tenni päihitti 122ksm-kaksitahtisellaan jopa 175- tai 250-kuutioisilla ajaneet kilpailijansa.

Moto Guzzin tehdaskuljettajaksi

Vähävarainen Tenni pystyi vasta vuonna 1931 Trevisolaisen mp-klubin avustuksella hankkimaan ensimmäisen kunnollisen kilpa-moottoripyörän, 350-kuutioisen Velocetten, jolla hän saavutti vuonna 1931 luokassaan kolmannen sijan Gran Premio delle Nazioni-kilpailussa Monzassa, sekä voitti 350ksm-luokan Gran Premio Reale-kilpailun Roomassa (Littorio-rata). Vuonna 1932 hän pystyi Miller Balsamo-moottoripyörällään viimeisellä kierroksella kukistamaan johtavan Moto Guzzi-tähtikuljettaja Pietro Gherisin Rapallossa Circuito del Tigullio-radalla, minkä vuoksi suuryhtiö pestasi hänet tehdastiimin kuljettajaksi kaudesta 1933 alkaen. Heti ensimmäisessä kilpailussaan tehdaskuljettajana, Rooman Littorio-radan Troféo della Velocità-kilpailussa, Tenni kaatui 180 km/t vauhdissa, ja yritti loukkaantumisestaan huolimatta jatkaa sinnikkäästi... vain todetakseen Moto Guzzinsa menneen nurinajossa ajokelvottomaan kuntoon. Kaudelle 1934 tehdastiimi otti 500ksm-luokassa käyttöön uuden V2-moottorisen kilpurin, ja Tenni nousi tiimin ykköskuljettajaksi: hän kiitti luokkansa voitolla II. Troféo della Velocità-kilpailussa, jossa kuuluisa Stanley Woods jäi kakkoseksi. Kausi toi Tennille lisää saavutuksia Italian kansallisessa katuratojen mestaruudessa, ja viimein 250-kuutioisten mestaritittelin.

Mansaaren TT-ajot

Vuonna 1935 hän osallistui 250ksm- eli Lightweight-luokassa ensi kerran legendaarisiin Mansaaren TT-ajoihin. Valitettavasti hän kaatui sumussa Snaefell-vuoren osuudella ajaessaan takaa kilpailua johtavaa tiimikaveriansa Stanley Woodsia, ja joutui keskeyttämään. Kaudella hän kuitenkin saavutti uudelleen 500ksm-luokan Italian mestaruuden, ja voitti myös pitkänmatkan (Milano-Napoli) Raid Nord-Sud-kilpailun (jonka nimi oli tuossa vaiheessa tosin vaihtunut Coppa Mussolini:ksi). Kaudella 1936 hän uusi niin Milano-Napolin kuin tällä kertaa Monzassa ajetun III. Troféo della Velocità-voittonsa, ja lisäsi voittojensa sarjaan Sveitsin GP:n, mikä ajettiin Bernin Bremgartenissa.

Vuosi 1937 oli Tennin voitokkain, ja kausi toi vihdoin tavoitellun TT-voiton, ensimmäisenä ei-brittiläisenä kuljettajana, mikä samalla merkitsi Moto Guzzille aiempien saavutusten herättämän kiinnostuksen kääntymistä mittavaksi myyntimenestykseksi Iso-Britannian ulkomaalaisille valmistajille hyvin vaikeilla markkinoilla. Voitto ei kuitenkaan ollut helppo: Kilpailun johtoon sännännyt Tenni kaatui jo ensimmäisellä kierroksella, ja menetti 35 sekunnin johtopaikkansa. Sinnikkäästi hän nousi takaisin Lightweight-luokkansa johtoon 4:llä kierroksella, mutta joutui 7:llä kierroksella jälleen pysähtymään vaihtaakseen sytytystulpan. Taas hän ajoi vian korjattuaan raon kärkeen kiinni, ja voitti viimein yli 3½ tunnin jälkeen 250ksm-lähdön huikealla 120,22 km/t keskinopeudella peräti 40 sekuntia ennen Excelsior (UK)-kuljettaja Stanley Woodsia, ja 4½ minuuttia ennen pronssimiestä. Erikoisesti Tenni ei pitänyt tuolloin mutkaisilla TT-osuuksilla pyörän hallintaa helpottavaa ja kilpailijoiden paljon käyttämää joustosatulaa, vaan suosi perinteistä kovaa takasatulaa. Omobono Tennin akrobaattinen ja raju ajotyyli herätti suurta huomiota myös Mansaaren yleisössä ja Iso-Britannian lehdissä. Vuosi 1937 toi Tennille myös ensimmäisen EM-tittelin Bremgartenin Sveitsin GP:ssä, jossa hän päihitti niin kuuluisan Cirillo "Nello" Paganin kuin DKW-tehdaskuljettaja Ewald Klugen (TT:n Lightweight-luokan voittaja 1938, ja Euroopan mestari samassa luokassa 1938 sekä 1939 (pistejohto, 4 osakilpailuvoittoa)). Voiton kunniaksi Omobonon 1937 syntynyt ensimmäinen poika sai "Titino"-nimen.

Loukkaantumiset, autokilpailut

Monien muiden mp-kilpakuljettajina aloittaneiden suurmiesten (mm. Tazio Nuvolari, Achille Varzi) tavoin myös Tenni osallistui autokilpailuihin mp-uransa ohella, mm. Voiturette-kevytautojen luokassa ( esimerkiksi Monaco ja Nürburgring), joskin merkittävin saavutuksista oli luokkavoitto (ja yleiskilpailussa 5:s sija) Maserati 4CS 1500-autolla Mille Miglia-kilpailussa. Edellä mainitut aikalaiskuljettajat ajoivat 1930-luvun suurkilpailuissa: esimerkiksi Ferdinand Porschen "kaikkien aikojen kuljettajaksi" kehuma Nuvolari voitti vuonna 1935 vaikean Nürburgringin osakilpailun Alfa Romeolla ennen kovia saksalaiskilpailijoitaan - tietenkin voittoa odottaneiden natsien suureksi pettymykseksi - ja Varzi taas oli vuonna 1934 ensimmäinen sekä Targa Florion että Mille Miglian voittanut kuljettaja. Synkempänä yhteensattumana Tenni ja Varzi menehtyisivät samassa Bremgartenin Eymatt-mutkassa muutaman tunnin sisään vuonna 1948.

Moottoripyöräkilpailuissa Omobono Tenni kärsi kaudella 1938 ja etenkin kaudella 1939 loukkaantumisista. Pahimmat vammat hän kärsi 27.7.1939 testiajoissa Circuito del Lario-radalla, mitä kutsuttiin 36,5 km-pituisena kierroksena "Italian TT":ksi. Järjestäjien huomaamatta aasin vetämä kärry pääsi rata-alueelle, ja ylitti tien huonolla tuurilla juuri Omobono Tennin tullessa kohdalle. Tenni väisti yhteentörmäyksen mutta kaatui, ja luisui radan viereiseen jyrkänteeseen. Onnettomuus aiheutti oikean jalan ja selän vammoja, jotka estivät Tennin kilpailemisen kaudella 1939, ja toisen maailmansodan sytyttyä syyskuussa 1939 myös kausi 1940 jäi kilpailutoiminnan sodanaikaiselle tauolle hiljentyessä vaille mainittavaa menestystä.

Paluu radoille 1945-1948

Omobono Tenni palasi radoille jo vuonna 1945, sodan päätyttyä. Vuonna 1947 hän saavutti uudelleen Euroopan mestaruuden, nyt 500ksm-luokassa, ja samoin Italian kansallisen mestaruuden, kummatkin edelleen Moto Guzzilla. Hän osallistui jälleen myös TT-ajoihin vuonna 1948, ja saaliina oli 500ksm-luokan nopein kierrosaika, mutta Tenni ehti nikottelevalla kilpurillaan maaliin vasta 9:nnellä sijalla. Jo vuoden 1935 ensi kokemuksensa tavoin Tenni kuitenkin ajoi myös 1948 edelleen rataa viimeistä senttiä myöten hyväksi käyttäen, "olkapää tienvarren aitaa vasten", aivan kuten kilpailijat olivat 1930-luvulla huomanneet Tennin ohjaustangon kyntävän radan penkereistä multaa irti. Olipa Tenni vuonna 1935 jopa ajanut kymmeniä metrejä tienvarren ojassa omin sanoin "varmistuakseen, että Moto Guzzi toimi rata-ajon ohella myös maastoajossa".

Vuoden 1948 Bremgartenin osakilpailu ajettiin "Bernin GP"-nimellä, sillä Sveitsin GP oli vuodeksi 1948 siirretty Genèven katuradalle: vuonna 1950 sattuneen, kolmen katsonan kuolemaan johtaneen onnettomuuden takia Sveitsin GP palaisi 1951-1954 takaisin Berniin. Puisto- ja metsäalueelle Berinin keskustan luoteispuolelle sijoitettu 7,28km rata oli kapea, sisälsi vain vähän täysin suoria rataosuuksia (suorahkot osuudet olivat kovavauhtisia loivia kaarteita), ja se oli tunnettu liukkaudestaan etenkin sadekelillä. Se kiersi ydinkeskustan tuntuman metsänhoitajan talolta (Forsthaus) Betlehem-kaupunginosan kautta luoteeseen Aare-joen tuntumaan, josta se palasi jyrkkien Eymatt 1- ja 2-mutkien kautta loivana kaarroksena takaisin lähtöpaikkaansa. Ratafragmentteja on edelleen olemassa, joskin lähellä kaupunkia sijaitseva osuus on jäänyt leveän A1-moottoritien (Zürich-Bern-Lausanne) alle.

Kuolema 1948 Bern-Bremgartenissa

Moto Guzzi oli tuonut vuoden 1948 Bremgarten-osakilpailuun uuden kaksisylinterisen 250ksm-kilpurin, jonka takapyörän laakerit olivat aiheuttaneet ongelmia ja keskeytyksen myös edeltävissä Mansaaren TT-ajoissa. Myös Omobono Tenni oli harjoituksissa ollut tyytymätön uuteen kilpapyöräänsä, ja päätti siksi ajaa vielä muutaman vertailukierroksen vanhemmalla Albatros-kilpurilla. Hän ei ilmeisesti kuitenkaan huomioinut, että vanhan pyörän jalkatappien ulkonema oli uutta kilpuria suurempi. Tullessaan sillä Aare-joen rannan tuntumassa tiukkaan Eymatt 2-mutkaan, mistä loivasti kaartuva paluuosuus Försterhaus-taitteeseen alkaisi, Albatros:in oikeanpuoleinen jalkatappi osui asfalttiin, ja vikuroiva pyörä linkosi Tennin kaaressa radanvarren metsään. Hänen päänsä osui puuhun, ja kuolema oli välitön. Muutamaa tuntia myöhemmin Tennin maanmies ja ikäkumppani Achille Varzi menetti sadesäässä Alfa Romeo Tipo 158-kilpurinsa hallinnan samaisessa mutkassa, ajoi metsään, ja sai kuolettavia vammoja.

Tennin ruumisarkku palasi Mandello del Lariossa sijaitsevassa Moto Guzzi-päämajassa pidetyn valvojaisseremonian jälkeen Trevisoon: Aero Club Treviso:n lentokoneet sirottelivat kukkia saattueen päälle, ja tuhannet katsojat seurasivat sitä kadunvarsilta. Bremgarten-radan Eymatt 2-mutka nimettiin uudelleen Tenni-mutkaksi, ja se kuuluu nykyaikaan asti säilyneeseen osaan vanhasta kilparadasta (Aare-joen tuntumassa sijaitsevien TCS Camping Bern-Eymattin ja Bern-soutukerhon kupeessa). Vuonna 1963 Trevison kaupunki nimesi jalkapallostadionin Stadio Omobono Tenni:ksi. Moto Guzzin tehdasmuseossa on Tenni-muistolaatta, ja yhtiö nimesi V11 Le Mans-mallinsa erikoisversion (2002-2003) Tennin mukaan.

Lähteitä

• Leif Snellmanin kuljettajaluettelo, Omobono Tenni-esittely
• IOM-TT muistosivu Tenni
• Racingmemo Milano-Napoli/Coppa Mussolini

Perustuu laajalti Wikipedia DE/EN/IT/NL-juttuihin, siksi GFDL.